tiistai 12. heinäkuuta 2011

Katoamispisteessä

Huomasin taannoin, että Joel Haahtelan kolmen ensimmäisen kirjan nimissä on kolme sanaa, neljännellä on naisen nimi ja kolmen viimeisimmän nimet ovat yhdyssanoja. Vanhin kirja on Kaksi kertaa kadonnut, uusin Katoamispiste. Tässä on tiettyä symmetriaa. Toivottavasti se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö kirjoja tulisi enempää.

Vaikka kyllähän Haahtelan tähänastisillakin kirjoilla elää aika pitkään. Kesäloman alkajaisiksi luin koko tuotannon kolmanteen kertaan, seitsemän kirjaa kymmenessä päivässä. En kyllästy niihin ikinä.



Kun yritin kirjoittaa näistä kirjoista jotain, siitä ei tullutkaan mitään.
EDIT: Myöhemmin onnistui.

(Aloin taas kerran miettiä, onko tässä blogin pitämisessä mitään järkeä, koska se ei oikeastaan ole ollut kivaa enää aikoihin. Blogi kummittelee mielessäni jatkuvasti. Käytän älyttömästi energiaa ja rajallista aivokapasiteettiani suunnitellessani juttuja, joita en kuitenkaan koskaan kirjoita. Olisi niin paljon helpompaa panna piste koko touhulle.

En uskalla lopettaa blogia, mutta ajattelin jäädä määrittelemättömän pituiselle tauolle. Ehkä löydän ilon jossain vaiheessa uudestaan, jos onnistun unohtamaan koko roskan hetkeksi. Ehkä palaan ensi kuussa häntä koipien välissä, ehkä ette kuule minusta enää. Kävi miten kävi, kiitos teille, jotka olette jaksaneet lukea näitä juttuja.)